Maakunnan historia

Raplamaan historia on pitkä ja monimutkainen. Siihen sisältyy paljon Viron kehityksen kannalta tärkeitä tapahtumia ja suuntaviivoja, jotka ovat koetelleet raplamaalaisten itsetuntoa ja aloitteellisuutta.

Maakunnan ytimen muodostavat Muinais-Harjumaan alueet. Alue oli jo muinaisajan lopulla (1200-luvulla) hyvin kehittynyttä ja tiheään asuttua. Siitä on todisteena suuri määrä arkeologisia löytöjä – maakunnan 375 muinaisjäännöksestä kolme neljäsosaa sijaitsee Raplassa. Siitä kertovat myös merkittävien pitäjän keskusten (Keava, Loone, Varbola) ja runsasväkisten kylien (Kabala ym.) olemassaolo. Maakunnan länsiosa kuului Muinais-Läänemaahan, ja se oli harvaan asuttua seutua. Kõnnumaan osa kuului Alempoisin pikkumaakuntaan ja oli suurelta osin asuttamatonta – siitä on todisteena arkeologisten löytöjen vähäinen määrä. Harjumaan, Rävalan, Läänemaan ja Saarenmaan tiiviistä yhteistyöstä on tietoja jo 1200-luvulta lähtien. Asioista kokoonnuttiin päättämään juuri nykyiselle Raplamaalle, Raikkülan käräjille.

Viron valloittamisen jälkeen Raplan maakunnan alueet jaettiin: Harjumaa siirtyi tanskalaisille, Läänemaa Saare-Läänen piispalle ja Alempois Liivinmaan ritarikunnalle. Perustettiin kirkkopitäjiä, joita olivat Hageri, Juuru, Märjamaa, Rapla ja Vigala. Raplamaan alueelle ulottuivat myös Kullamaan, Nissin, Türin ja Vändran pitäjät.

Vuonna 1343 puhjennut Yrjönyön kapina, joka oli virolaisten viimeinen kansannousu vierasta valtaa vastaan, alkoi juuri nykyisellä Raplamaalla (Lõuna-Harju). Lyhyeksi ajaksi saavutetusta vapaudesta maksettiin kallis hinta, koska kansan rauhoittamisen yhteydessä maa jäi suurilta osin tyhjäksi ja autioksi. Harjumaa siirtyi Liivinmaan ritarikunnalle.
Liivin sodan (1558–1583) aikana maata hävitettiin laajasti ja vuoden 1560 laajamittainen kapinakin epäonnistui. Suurin taistelu käytiin Ruunaveressä (maakunnan luoteisosassa), jossa veren kerrotaan ulottuneen hevosten polviin saakka. Tästä juontaa myös paikkakunnan nimi.

Vuonna 1858 voimaan saatettua talonpoikaislakia seurasivat maalaisväestön laajat levottomuudet, jotka kulminoituivat niin sanottuun Mahtran sotaan. Sota heijastui kauas Viron ulkopuolellekin ja vaikutti oleellisesti Venäjän keisarikunnan talonpoikaispolitiikkaan jatkossa.

Vuoden 1905 vallankumous oli Raplamaalla rajumpi kuin missään muualla Virossa. Aseellisia yhteenottoja esiintyi Alussa, Hagerissa, Velisellä ja muuallakin. Puolet Virossa tuolloin poltetuista ja ryöstetyistä kartanoista sijaitsivat Raplan maakunnassa.

Raplamaa oli jaettu ennen toista maailmansotaa Harjun (Hagerin, Juurun, Järvakandin, Kehtnan, Kohilan, Kuimetsan, Raikkülan, Raplan ja Varbolan kunnat), Läänen (Kullamaan, Märjamaan, Velisen ja Vigalan kunnat), Pärnun (Lellen kunta) ja Järvan (Kärun kunta) maakuntiin.

Nykyisen maakunnan edeltäjä oli Raplan piiri, joka muodostettiin vuonna 1950 tuolloisen Harjumaan eteläosasta. Vuonna 1959 siihen liitettiin osa Türin piiristä ja 1962 osa Vändran piiristä sekä lähes koko Märjamaan piiri.

Raplan maakunta sai nykyiset rajansa ja nykyisen nimensä vuoden 1990 tammikuun 1. päivänä.