Paljon pienyrittäjyyttä

Neuvostoaikainen Raplamaa oli maatalousaluetta, kuten myös Järvakandin ja Kohilan taajamat, jotka ovat molemmat aikoinaan kehittyneet tehtaan ympärille (Järvakandin lasitehdas ja Kohilan paperitehdas). Uudelleen itsenäistymisen jälkeen suuret maanviljelystilat ovat joko muuttaneet liiketoiminta-aluettaan tai hävinneet kokonaan.
Raplamaan suurimmat maatalousyrittäjät ovat nykyään Raikkülan, Kehtnan ja Kaiun kunnissa. Euroopan unioniin liittymisen ja sen mukanaan tuomien maataloustukien myötä osa tuottajista on jälleen laajentanut toimintaansa, mutta suurin osa tuotannosta on pienten ja keskisuurten maatalousyritysten käsissä.

Myös Keavassa toimiva Viron karjankasvattajien osuuskunta on vaikeuksien jälkeen tällä hetkellä vakaalla pohjalla. Virossa aikaisemmin vähän huomiota saanut lihanautojen kasvattaminen sai kehityssysäyksen Kaiusta.

Maatalous on vähentynyt paljon ja antanut tilaa metsä- ja puuyrityksille (Raplamaa on Manner-Viron metsäisin maakunta), pienille huonekaluvalmistajille, metallipajoille ja autokorjaamoille, ompelimoille, käsityölle, matkailulle, viherrakentamiselle, kiinteistönvälitykselle ynnä muille. Toimimaan ovat jääneet muun muassa aikanaan ensimmäisenä neuvostoliittolaisena kansainvälisenä yrityksenä perustettu maalien ja lakkojen valmistaja ES Sadolin AS Raplan kaupungissa, Salutagusen hiivatehdas Kohilan kunnassa sekä useista kriiseistä selviytynyt meijeri Raplassa. Järvakandissa taas esimerkiksi lasilevyn valmistaja muuttui lasipakkausten valmistajaksi, jonka toiminimi on nykyään AS Järvakandi Klaas. Vanhat tekijät ovat suurimmaksi osaksi väistyneet tai vähintäänkin heillä on ollut suuria vaikeuksia.

Pienten yritysten suuri määrä sekä monipuolisuus on Raplamaan nykyisen talouselämän vahvuus, toteavat asiantuntijat. Pienyrittäjyys on joustavampaa ja vähemmän haavoittuvaa kuin kokonaisen taajaman elämään vaikuttava suurtehdas.