Maakunnasta

Vakaa kädenojennus – Raplamaa

Raplamaa sijaitsee yhdessä Järvamaan kanssa Viron sydämessä. Kummallakaan maakunnalla ei ole merirajaa tai valtakunnanrajaa. Raplamaa on lähteiden aluetta sekä konkreettisesti että metaforisesti, sillä sieltä saavat alkunsa monet joet, mutta myös uudet ideat ja kokonaiset koulukunnat.

Raplamaata halkovat ristiin rastiin sekä luonnonrajat että kieli- ja kulttuurirajat. Luonnontieteellisen teorian mukaan juuri raja-alueet ovat kaikkein lajirikkaimpia ja hedelmällisimpiä alueita. Tähän perustuu Raplamaankin rikkaus, jota saattaa kuitenkin olla ensi näkemältä vaikea havaita.

Raplamaan poikki voi kulkea nopeasti Tallinna–Pärnu- tai Tallinna–Viljandi-maantietä pitkin. Jos kuitenkin malttaa poiketa vaikka vain hetkeksikin jollekin sivutielle, saattaa tehdä uusia löytöjä.

Raplamaata on kutsuttu pääkaupungin läheisyyden vuoksi Tallinnan nukkumalähiöksi. Luonnonkaunis ja suhteellisen rauhallinen asuinympäristö houkuttelee nykyään useita suurkaupungin meluun kyllästyneitä pääkaupunkilaisia perustamaan Raplamaalle oman kodin. Samanlainen ilmiö toteutui myös useita vuosisatoja sitten, jolloin alueelle perustettiin kartanoita. Kartanotutkijat arvostavat täkäläisten kartanoiden arkkitehtonista omaperäisyyttä ja ovat nimenneet myös Raplamaan kartanoiden kultaisen kehän.

Täkäläiset alueet ja ihmiset ovat aikojen kuluessa heijastaneet Viron kehitystä, olivatpa kyseessä sitten muinaisajan kylänvanhimpien neuvottelupaikat, keskiajan suurimman kapinan alkaminen tai Viron kansalliseepoksen lähteet. Täällä myös syntyi 1950-luvulla suurin metsäveljien järjestö, joka taisteli neuvostomiehitystä vastaan.

Raplamaalla on ollut samankaltainen rooli myös uudelleen itsenäistyneessä Virossa. Juuri täällä perustettiin uudelleen Viron suojeluskunta (Kaitseliit) ja täällä alkoi kehittyä myös ekomatkailu sekä nyt jo koko maan kattava kyläliike.

Keeled ja meeled – Kielet ja mielet

Raplamaan poikki kulkee suuri murreraja, joka on aikanaan jakanut nykyisen maakunnan alueen keskimurteen ja länsimurteen alueisiin. Keskimurteen alueella puhuttiin nykyisen kirjakielen perustaksi muodostunutta murretta.

Murreraja ei ole kuitenkaan ollut jyrkkä, vaan molemmat alueet ovat saaneet vaikutteita toisistaan. Kirjakielialueen keskellä on sijainnut Kaiun ja Kuimetsan länsimurteen saareke, jossa murrekieli säilyi huomattavasti kauemmin kuin ympäristössä.

Raplamaan kielestä murteelliset ominaispiirteet ovat nykyään hävinneet lähes kokonaan, mutta niitä on säilynyt esimerkiksi kansantarinoissa, jotka kertovat Kaiun ja Vigalan itsepäisistä ja Velisen hurjista miehistä.

Raplamaan alueella sijaitsee lukuisia kulttikiviä, pyhiä puita ja uhrilähteitä, ja voidaan olettaa, että myös niillä on ollut oma vaikutuksensa täällä syntyneiden tai asuneiden ihmisten ajatuksiin. Täältä on epäilemättä saanut vaikutteita uudelleenitsenäistyneen Viron ensimmäisen presidentin Lennart Meren Raplassa syntynyt puoliso Helle Meri sekä kauan aikaa Vigalassa asunut, mutta myöhemmin Saarenmaalle muuttanut ihmeparantaja ja Samanisti Vigala Sass.

On sanottu, että Raplamaan suurin arvo ovat täkäläiset ihmiset, ja siitä Raplamaalla vierailevilla on mahdollisuus vakuuttua itse.